Elämänfilosofiaa kaikille

Kirjailija: Antoine De Saint-Exupéry
Kirja: Pikku Prinssi (Le Petit Prince)
Julkaisuvuosi: 1943
Suomennos: Irma Packalén 1951
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 93

Pikku Prinssi on käännetty yli 250 kielelle ja se on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista. Suosiota tuo se, että kirja on kirjoitettu aikuisille niin sanotusti lapsen kielellä. Lapsille kirja siis toimii satuna ja aikuisille enemmän filosofisena teoksena. Kirja kertoo vertauskuvin aikuisten maailmasta ja lapsen yksinkertaisen älykkäästä mielestä.

Kirjan kertoja tapaa Pikku Prinssin joutuessaan tekemään lentokoneellaan pakkolaskun Saharan erämaahan. Pikku Prinssi on pudonnut kotitähdeltään Maahan ja kertoo lentäjälle vierailuistaan muilla tähdillä sekä kotipaikastaan, jossa on kolme tulivuorta, suuria baobab-puita sekä kukka, jota hän suojelee kaikin keinoin.


Pikku Prinssi vierailee Maan lisäksi kuudella eri tähdellä, joissa jokaisessa asuu yksi henkilö; kuningas, turhamainen, juoppo, kiireinen liikemies, katulyhdyn sytyttäjä sekä maantieteilijä. Henkilöt kertovat tehtävistään ja lähes jokaisen jälkeen Pikku Prinssi voi vain ihmetellä kuinka kerrassaan kummallisia "isot ihmiset" ovat. Onhan aivan järjetöntä omistaa paljon tähtiä vain siksi, että voi ostaa lisää tähtiä tai juoda unohtaakseen häpeänsä kun häpeää siksi että juo. Kertomukset kritisoivat aikuisten ajattelumaailmaa ja sitä, kuinka ihmiset eivät keskity oikeasti tärkeisiin asioihin. Pikku Prinsille tällaisia asioita ovat esimerkiksi lähimmäisestään välittäminen, jota kuvataan hänen kukkansa avulla.

Maalla vaeltaessaan Pikku Prinssi löytää ruusutarhan, ja tulee kovin onnettomaksi tajutessaan, että on olemassa paljon muitakin täysin samanlaisia kukkia kuin hänen rakas kukkansa kotitähdellä. Hän luuli kukkansa olevan ainutta laatuaan. Silloin hän kuitenkin törmää kettuun, joka opettaa hänelle, kuinka juuri hänen kukkansa on erilainen kuin mikään muu kukka maailmassa, koska niitä kukkia Prinssi ei tunne. Kettukin oli aluksi Pikku Prinssille aivan tavallinen kettu muiden joukossa, mutta kun hän teki siitä ystävänsä, siitä tuli ainutlaatuinen maailmassa. Tämäkin on esimerkki yhdestä kirjan opetuksista.

Pikku Prinssillä on tapana esittää paljon kysymyksiä, mutta ei niinkään vastailla hänelle esitettyihin kysymyksiin. Hän toistaa kysymykset tai jatkaa kyselemistä niin kauan, että saa häntä tyydyttävän vastauksen. Elämässäkin on tärkeää kyseenalaistaa asioita ja vaatia vastauksia, jotta voi viisastua. Lapsetkin kyselevät usein vanhemmiltaan kaikenlaista, ja kirja opettaa myös vanhempiakin siihen, että lapsen täytyy saada oikeita vastauksia ja kysymysten esittäminen on ihan hyvä asia.


Vieressä ylemmässä kuvassa kertojan lapsuudessaan piirtämä kuva boa-käärmeestä, joka on syönyt norsun. Kaikki aikuiset sanoivat kuvassa olevan hattu, joten kertojan täytyi piirtää myös alla oleva avattu boa-käärme, jotta myös aikuiset ymmärtäisivät. Pikku Prinssi kuitenkin ymmärsi heti ensimmäisestä piirustuksesta, mitä kuva esittää.


Kirjaa lukiessa täytyy asettua tietynlaiselle lapselliselle tasolle; tapahtumia ei kuulu kyseenalaistaa liikaa. Kukat ja kettu puhuvat, tähdeltä toiselta liikkuminen on helposti mahdollista ja yhdellä tähdellä voi asua yksi ainoa ihminen. Sanoma onkin vain väritetty sadun muotoon, jotta se sopisi kaikille lukijoille. Vertauskuvin kerrotut opetukset tuovat niille painoa sekä auttavat ymmärtämään ja muistamaan niitä.

Vaikka kirja on melko lyhyt, siinä on "paljon" luettavaa. Aiempiin asioihin täytyy palata ymmärtääkseen seuraavaksi kerrottavia asioita eikä yhdellä lukukerralla saa vielä kiinni kaikesta oleellisesta. Suuri osa asioista on kuitenkin kerrottu siten, että ne on helppo ymmärtää olematta minkäänlainen filosofi. Vaikka teos on julkaistu jo vuonna 1943, ei sen sanoma ole vanhentunut, sillä edelleen ihmisten ajatusmaailma on samankaltainen. Tämäkin on kirjan loistava ominaisuus, ettei se vanhene. Tällöin se voi olla lukijan lempikirja lapsesta vanhuuteen saakka.

Olen kuullut kirjasta paljon kehuja ja ymmärrän nyt varsin hyvin, miksi. Teos on viihdyttävä ja mielenkiintoinen, ja kirjoittaja on havainnollistanut tapahtumia vielä itse piirtämillään kuvilla. Ne luovat teokseen ihan omanlaisensa tunnelman. Piirrokset ovat kuitenkin melko karkeita, joten ne jättävät tilaa myös omalle mielikuvitukselle. Kerronta on havainnollistavaa ja kirja antaa selvien opetuksien lisäksi mahdollisuuden myös muiden tekstiosien tulkinnoille. Kirjassa ei ole tyhjiä kappaleita, vaan kaikilla on jokin merkitys. Voin suositella kirjaa kenelle tahansa, sillä tämä klassikko ansaitsee paikan jokaisen kodin kirjahyllyssä.